Kullalta kimalteleva Pietari valmistautuu 300-vuotisjuhliin
Keisarinaikojen mennyttä loistoa täynnä olevaa Pietarin kaupunkia korjataan ja kiilloitetaan huippukuntoon koko ensi vuoden kestäviä 300-vuotisjuhlallisuuksia varten. Monet historialliset arvorakennukset kuten kultakupolinen Iisakinkirkko, Pietari-Paavalin linnoitus ja Mariinski-teatteri ovat olleet tämän kesän entisöijien paketissa.
Kuitenkin kanavista, sadoista silloista, loistavista palatseista, lumoavista kirkoista ja
taidegallerioista kuuluisa Pohjolan Venetsia tarjosi tänä kesänäkin turisteille yltäkyllin ihasteltavaa.
Helsingistä lähtevällä ja sinne palaavalla bussimatkalla jää kaksi päivää ja kolme iltaa kaupungin tutkimiseen. Matkoja viisumeineen voi ostaa kanadansuomalaisista matkatoimistoista. Heinäkuinen bussiseurue oli hauska sekoitus pohjoisamerikkalaisia, austraalialaisia, hollantilaisia ja saksalaisia, mukana pari espanjalaista.
Kaupungin historia alkaa pieneltä Jänissaarelta, joka jää nyt keskelle Pietaria paikalle jossa Nevajoki jakautuu Suureksi ja Pieneksi Nevaksi. Tälle osin suomenkieliselle Inkerin alueelle Pietari Suuri ryhtyi rakentamaan uutta pääkaupunkiaan vuonna 1703 keskellä Ruotsia vastaan käymäänsä sotaa. Hänen alkuperäiseen vaatimattomaan taloonsa ei nyt ollut pääsyä, ja suippotorninen Pietari-Paavalin kirkkokin oli ulkoapäin paketissa. Sen loistavat kultakoristeiset sisäosat tsaarien hautoineen olivat kuitenkin nähtävissä. Sinne haudattiin viimeiset Romanovitkin vielä nyt 90-luvulla.
Kirkkoa ympäröi alkuperäinen Pietari-Paavalin linnoitus, jota tsaari ei kuitenkaan tarvinnut voittaakseen Suuren Pohjan sodan. Sitä ei koskaan myöhemminkään tarvittu kaupungin puolustukseen vaan sekä keisarinajan- että neuvostohallituksen sisäisten vihollisten vankityrmäksi ja teloituspaikaksi.
Kaupunkia on sanottu loiston ja tuhon Pietariksi, sillä ortodoksimunkkien mielestä kaupungista tuli länsimaalaisuuden linnake, joka uhkasi pyhää Venäjää. Rämeiseen Nevan suistoon rakennettu kaupunki onkin joutunut monien tuhoisien tulvien uhriksi. Sen asukkaista myös noin miljoona menehtyi kylmään ja nälkään 900-päiväisen piirityksen aikana toisessa maailmansodassa.
Barokkikultaa ja kurjuutta
Jokainen Pietarin-kävijä tutustuu tietenkin valtavaan Eremitaasi-museoon, jonka päärakennus Talvipalatsikin on kuin kullalta, vaaleanvihreältä ja valkoiselta hohteleva koru Nevan rannalla. Museo koostuu seitsemästä eri rakennuksesta mukaan laskettuna Katariina Suuren rakentama Eremitaasin teatteri. Itse taiteita esittelevät salit ovat interiööreiltään loistavia, täynnä venäläisen barokin kultaa, silkkeja ja marmoria. Näytteillä on yli kolme miljoonaa taide-esinettä mm. salilliset täynnä Rembrandteja, ranskalaisia impressionisteja ja vanhaa italialaista taidetta, joista yhdellä vierailulla
onnistuu näkemään vain murto-osan.
Koko bussimatkan mukana oli suomalainen englanniksi ja saksaksi paikkoja esittelevä opas.
Pietarissa liittyivät seuraan samoja kieliä puhuvat venäläiset oppaat, jotka Eremitaasissa tekivät kolmen tunnin kierroksen vieden joukon kaikkein kuuluisimpien taideteosten ääreen.
Matkan kolmantena päivänä ajettiin Pietarhoviin Suomenlahden rannalle 30 kilometrin päähän. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ennen perääntymistään tuhosivat tämän tsaarien kesäpalatsin jättäen pystyyn vain savuavat seinät. Suurin osa tauluista ja yksi kultatuoli jokaisesta huoneesta oli ehditty kiidättää piiloon. Vanhojen mallien mukaan lähes koko Pietarhovi on nyt entisöity keisariajan loistoon satoine suihkulähteineen.
Pietarhovissa voi nähdä Pietari Suuren työhuoneen kirjoineen, kirjoitusvälineineen ja
karttapalloineen. Huone on vaatimattomasti sisustettu puulla, josta tsaarin sanottiin pitäneen enemmän kuin muiden huoneiden kultakoristeista, silkkitapeteista ja puolijalokivistä.
Matkalla Pietarhoviin sivuutimme lukemattomia pikkuriikkisiä kasvimaita ja uusrikkaiden
taloluomuksia, joita nähtiin jo Karjalan kannaksella. Itse kaupungin alueelle yksityisellä ei ole lupaa rakentaa taloa.
Pietarilaiset asuvat valtavissa epämääräisissä kerrostalohirvityksissä, joiden parvekkeille on säilötty puolet perheiden omaisuudesta. Loiston ja tuhon Pietarin kaksijakoisuudesta kertoo hämmästyttävä kulttuurihistoriallinen keskusta ja surkeat asuntoalueet, joilla itse pietarilaiset joutuvat elämään.
Bussiretkeen kuuluivat myös pysähtyminen ja lounas Viipurissa, ihana tilaisuus
kotiseutumatkailijolle nähdä edes pikaisesti Viipuria. Paluumatkalla syötiin hyvin myöhäinen lounas Haminan kesäisessä Tullimakasiini-ravintolassa. Kannaksen entisten suomalaiskylien tienviitat olivat ainoastaan venäjäksi. Suomalaiselta nimeltä mainittiin vain Terijoki. Rajajoki oli padottu tekojärveksi.
Yhdentoista prosentin olutta auringonlaskun aikaan
Pietarin ilta-antina oli kansantanssiohjelmaa kasakoineen ja veitsenheittoineen ja lisämaksusta toinen ilta Eremitaasiteatterissa, jossa Mariinski-teatterin tähdet esittivät Joutsenlammen turisteille. Mariinski-teatteri on entinen kuulu Kirovin baletti, joka aikojen muututtua on vapautettu kommunistijohtajan nimestä.
Hotellina oli 2400-huoneinen neuvostokolossi Pribaltiyskaya, joka sijaitsi kaukana keskustassa Suomenlahden rannalla. Neuvostoaikoina vieraille näytettiin kaupungin kulttuurihistoriallista keskustaa ja yöksi heidät kiidätettiin kauas pois alkuperäisväestöä hapattamasta. Jopa hotellin edessä ja takana levisivät Tiananmen-aukion kokoiset sementtipihat, joita väsynyt turisti tuskin jaksaisi ylittää.
Järjestetyn bussimatkan plussapuoleksi jäi, että tuli kivuttomasti nähtyä kaupungin tärkeimmät nähtävyydet asiantuntevien oppaiden avustuksella. Toki viikoiksi olisi muutakin katseltavaa kuten lukuisat muut taidemuseot, luostarit ja tunnettujen kirjailijoiden ja säveltäjien kodit. Pietarissahan asuivat Dostojevski, Puskin, Gogol, Tsaikovski, Sostakovits, Pavlova, Saljapin, Repin ja monet muut Venäjän taiteilijat.
Miinuspuoleksi kertyi, ettei tiukan ohjelman puitteissa ehtinyt tutustua itse kaupungin elämään. Ainoiksi henkilökohtaisiksi kokemuksiksi jäivät 11-prosenttinen 30 ruplan, noin yhden U.S. dollarin, venäläinen olut Suomenlahden rannalla auringonlaskun aikaan (myöhään valkeana yönä) ja seikkailu hotellijättiläisen portaikossa – ei ovenkahvoja, ovet lukossa ja valot sammuksissa!
Ostoksillekaan ei jäänyt aikaa lukuunottamatta maatuskanukkien, huivien ja maalattujen laatikoiden pikakauppoja jokaisen turistikohteen ympärille linnoittautuneilta kaupustelijoilta. Parhaat turistimarkkinat löytyivät Pietarhovin edestä, jossa tavallisen tarjonnan lisäksi voi ostaa myös venäläistä kristallia, koruja, ikoneja ja samovaareja.
Valkeat yöt ja Suomi-viikko
Käypää rahaa olivat sekä ruplat että Yhdysvaltojen dollarit. Ruplia ei ainakaan Montrealista löytynyt, mutta niitä voi ostaa Helsingin valuutanvaihtopisteistä, bussioppaalta tai Vaalimaan rajanylityskohdasta. Myös hotellit vaihtoivat Yhdysvaltojen dollareita rupliksi.
Liiat ruplat sai taas vaihtaa takasin euroiksi Vaalimaalla. Hotellin automaattivaihtaja nielaisi erään kanadalaisen Visa-kortin. Kanadan dollareille ei Pietarissa ole käyttöä.
Entisen Neuvostoliiton matkoilta tuttua olivat kirjalliset valuuttaselvitykset ja tavaroiden seulonta rajoilla, mutta bussimatkailijoiden ei tarvinnut täyttää kaavakkeita eivätkä rajaviranomaiset tehneet kysymyksiä. Parin tunnin odottamisen opas väitti johtuvan siitä, että palkkapussia vaille jääneet viranomaiset olivat kalassa ruokkiakseen perhettään.
300-vuotisjuhlallisuudet alkavat jo 2003 tammikuussa venäläisellä joulunvietolla. Baletti- ja jazzfestivaalien jälkeen itse syntymäpäiviä vietetään elokuvajuhlilla ja 26 taidemuseon, kirjaston ja arkiston yhteisnäyttelyllä toukokuussa. Eremitaasi tulee olemaan auki kolme vuorokautta kellon ympäri. Toukokuussa presidentti Putin esittelee kaupunkia myös maailman johtohenkilöille. Niiksi päiviksi ei myönnetä ollenkaan viisumeja tavallisille turisteille.
Mariinski-teatterin päätapahtumat ajoittuvat alkukesän Valkeat yöt –festivaalien puitteisiin.
Valkeisiin öihin tulevat vierailemaan mm. Lontoon, Wienin ja Bambergin filharmonikot, Esa-Pekka Salonen ja Placido Domingo.
Suomi-viikkoa juhliva Pietari viettää 7.-13. syyskuuta, jolloin kuullaan Turun
kaupunginorkesteria ja Matti Salmista. Sen lisäksi noin sata muuta suomalaistapahtumaa löytyy verkosta osoitteella www.pietari 2003.net
